Avoimesti sekasin päästäni

mieliala heitelly tänää aika rajusti maanisuudesta ihan itkemiseen asti. syöminen jäänyt tältä päivältä kokonaan pois. oon juonut kahvia ja vettä tässä kuitenkin. vituttaa olla tämmönen ja tän näkönen, se on ahdistavaa. kumpa sais vaan ittensä muutettua ihan kokonaan hetkessä. siis ulkomuodolta. mä oon kuitenkin kokenut olevani aika kiltti ihminen, en mä lähtis mun persoonaa muuten muuttamaan muutakun mieltä tasasemmaks. oispa vaan helppoo unohtaa menneisyys ja elää hetkessä. kelaan ihan liikaa asioita, kuten kaikkee maailman pahuutta ja omaa historiaa. oon nyt ollu 13 päivää selvinpäin, se on ihan jees. mulla on maksa-arvot niin koholla että pitää tässä nyt yrittää olla juomatta. niin ja ihan mielialojenkin takia. mua oksettaa ajatus syömisestä eikä mun ees tee mieli syödä. nälkä tietenkin tulee välillä mutta en jaksa päästää sitä valloilleen. se menee kuitenkin jossain kohtaa ohi. tää mielialojen heittely on oikeesti tosi rankkaa. ei sitä käsitä. ennen mä kelasin et mikä vitun maanisuus, ennenku tää alko mulla. mä mietin et miten se sit eroo onnellisuudesta ja ilosta, miten sen tunnistaa.. mutta kyllä sen helvetti tunnistaa. kun ahdistaa jo tää pakonomanen tekeminen ja meneminen. en haluu lähtee kämpästäni pois, mutta mun on välillä pakko. teen ennemmin asiat täällä. kaikkee luovaa mä pyrin tekeen ja tupakkaa menee varmaa 30 päivässä. mun piti lopettaa röökinpoltto, mutta ehkä se ei just nyt oo ajankohtasta. menis vaan viä enemmän sekasin. oon nyt jotai viikon verran kirjotellu päiväkirjaa, se on mulle ihan uutta, mutta sekin on jo pakonomaista mulle. koko ajan pitää tehdä jotain mutta silti on niin perkeleen allapäin vaikka vauhti on kova. millon tää paska loppuu?