Ahdistaa...

Ahdistaa. Koko ajan ahdistaa.. En tiedä miten tän sais pois kun silmät vetisinä kirjotan ettei ois niin paha olla. Raajat puutuu ja hengittäminen sattuu.. Tää on jotain niin helvettiä. Kun sais sisäistettyä sen ettei tähän oikeesti kuole tai sekoo, muttakun se on niin saatanan hankalaa kun oireet on mitä on.. Kun pystyis ees pysyyn jotenkin järjissään tässä. Tottakai mä valitan kun on siihen aihetta, mut kuka mua auttaa kun en itekään tiedä miten se tehdään? Toisinaan sitä haluu vaan kuolla pois ettei tuntis tätä helvetinmoista tuskaa, mutta toisinaan sitä pelkää.. Kuolema, mitä se on? Onko Jumala se miksikä tuntee olonsa ennen kuolemaansa? Se rauha sisällä? Mä en tosiaan tiedä. Kun sais selvyyden edes johonkin.. Edes vittu johonkin. Mut sitä on vaan niin hukassa ettei itekään tajua. Haluu vaan että joku sanoo sulle asiat niinkun ne on kun ei sitä ite käsitä. Vittu mitä paskaa mä sanon. Huoh.. Kertokaa mulle miten ahdistuksen saa pois?