Kaks ja puol kiloo

nyt on hyvät fiilikset vihdoin! kävin äsken vaa'alla ja se näytti kaks ja puoli kiloo vähemmän kun sunnuntaina. :) mulla on hyvät fiilikset et tää onnistuu. laihduttaminen. ehkä nesteet sitä nesteet tätä, mut kuitenkin oon pudottanu painoo. :) ihan sikahienoo. kyllä mä juon vettäkin aika paljon päivässä mut silti housut alkanu tippuu vaikka vyö ei mee enää kireemmälle. hieno suoritus multa. tää on se asia joka pitää pitää mielessä, laihdutus. :)

Siivousintoilijana

mä heräsin tänään vartin yli kahdeksan ja nukuin vihdoin kunnolla, vissiin jotain kymmenen tuntia. no nyt sitten oon taas puunannu kämppää tunnin verran vaikkei siellä ollut oikeestaan edes mitään siivottavaa. pesin vessaa, imuroin, pesin lattian, tiskasin, pesin pyykkiä, vaihdoin lakanat ja niin edelleen. lakanoitten vaihto ja tiskaaminen oli ihan järkevää, mutta mä imuroin ja pesin lattiat viimeks maanantaina. oli vaan pakko tehdä se uudelleen, tuli semmonen olo. pesin myös mun jo valmiiks puhdasta keittiöö ja siirtelin tavaroita paikasta a paikkaan b ja mietin että missä ois hyvä niiden olla. en oo koskaan tykännyt siivota, en koskaan. mutta nyt jynssään kämppääni joka päivä. ihan hullua. mä aloin eilen jatkamaan mun omaelämänkertaani jonka oon alottanut 15-vuotiaana. joskus pari vuotta sitten jatkoin sitä vähän ja eilen kirjotin sitten aika runsaasti sitä. oli pakko. se oli kyllä ihan kivaa mut tein siitäkin jotenkin pakonomaisen itselleni. me tutkitaan nyt mun masennusoireita yhdessä tän mestan ohjaajien ja opiskelijan kanssa. se on ihan hyödyllistä. siinä huomaa kyllä kuinka pohjalla on mut ehkä joskus se on avuks masennuksen ehkäisyssä. meen nyt tekeen taas jotain randomia puuhastelua että saan tätä energiaa johonkin purettua. voivoi. en oo ihan normaali lapsi.

Avoimesti sekasin päästäni

mieliala heitelly tänää aika rajusti maanisuudesta ihan itkemiseen asti. syöminen jäänyt tältä päivältä kokonaan pois. oon juonut kahvia ja vettä tässä kuitenkin. vituttaa olla tämmönen ja tän näkönen, se on ahdistavaa. kumpa sais vaan ittensä muutettua ihan kokonaan hetkessä. siis ulkomuodolta. mä oon kuitenkin kokenut olevani aika kiltti ihminen, en mä lähtis mun persoonaa muuten muuttamaan muutakun mieltä tasasemmaks. oispa vaan helppoo unohtaa menneisyys ja elää hetkessä. kelaan ihan liikaa asioita, kuten kaikkee maailman pahuutta ja omaa historiaa. oon nyt ollu 13 päivää selvinpäin, se on ihan jees. mulla on maksa-arvot niin koholla että pitää tässä nyt yrittää olla juomatta. niin ja ihan mielialojenkin takia. mua oksettaa ajatus syömisestä eikä mun ees tee mieli syödä. nälkä tietenkin tulee välillä mutta en jaksa päästää sitä valloilleen. se menee kuitenkin jossain kohtaa ohi. tää mielialojen heittely on oikeesti tosi rankkaa. ei sitä käsitä. ennen mä kelasin et mikä vitun maanisuus, ennenku tää alko mulla. mä mietin et miten se sit eroo onnellisuudesta ja ilosta, miten sen tunnistaa.. mutta kyllä sen helvetti tunnistaa. kun ahdistaa jo tää pakonomanen tekeminen ja meneminen. en haluu lähtee kämpästäni pois, mutta mun on välillä pakko. teen ennemmin asiat täällä. kaikkee luovaa mä pyrin tekeen ja tupakkaa menee varmaa 30 päivässä. mun piti lopettaa röökinpoltto, mutta ehkä se ei just nyt oo ajankohtasta. menis vaan viä enemmän sekasin. oon nyt jotai viikon verran kirjotellu päiväkirjaa, se on mulle ihan uutta, mutta sekin on jo pakonomaista mulle. koko ajan pitää tehdä jotain mutta silti on niin perkeleen allapäin vaikka vauhti on kova. millon tää paska loppuu?

Mielialan seuranta

ensinnäkin tein itse tämmösen vitun hienon mielialapäiväkirjan. siihen on tarkotus joka päivän kohdalle laittaa laatikkoon aamuisin, päivisin, iltaisin ja öisin hymiö mikä kuvaa sitä fiilistä mikä on päällä. yö myös sen takia koska nykyään valvon enemmän. olen myös huomioinut unen määrän. sitten voi vapaasti kirjottaa mitä kuuluu milläkin hetkellä.

sitten mulla on toinen mielialapäiväkirja jonka hirtin, mutta se on yksinkertaisempi, koska sitä täytetään vaan kerran päivässä.

Mieli Ku Vitusta

miten tässä nyt selittäis tän kaiken, noooo..
ensinnäkin tänään sain päähänpiston että siivoon koko kämpän niin hyvin kun pystyn, mutta sitten tuli uusi päähänpisto että vaihdan järjestyksen ihan päikseen. niinhän siinä kävi että iltakahdeksasta iltakymmeneen mä vaihdoin järjestystä ja siivosin. oon oikeestaan ihan sekasin. en oo todellakaan läheskään oma itseni. nykyään mä siivoon joka päivä, ennen mä siivosin hyvällä lykyllä kerran kahessa viikossa sillee jotenkuten. nyt kaiken pitää olla ihan järjestyksessä. oon tavallaan ihan vitun manioissa mut sit kuitenkin oon allapäin, masentunut sekä ahdistunut. no nyt ainakin kämppä kiiltää ja niin edelleen. oon ottanu jo aikoja sitten mun iltalääkkeet, 500mg ketipinor depottia ja tässä mä vielä yritän pitää silmiäni auki. uni on jotenkin pakkopullaa nykyään. kello on siis 23.40 ja otin iltalääkkeet joskus öö ehkä kohta kaks tuntia sitten. mä en halua nukkua ja vielä vähemmän haluan syödä. uni on vähentynyt about puolella ja syöminen jääny ihan olemattomaks. en tiedä mikä mua niinsanotusti vaivaa koska tää kaikki on mulle aivan uutta. tää vauhti ja meno. kaikki menee niin nopeeta ja lujaa. oon ehkä siitäkin ahdistunut plus kovin masentunut esim menneisyyden jutuista ja siitä mitä käyn nyt läpi. tuleeko tästä koskaan noustua ja että jaksanko mä edes ponnistaa ylöspäin? vaikeita asioita käyn läpi pääni sisällä.. todella vaikeita joita en voi tähän kirjoittaa. mutta ensinnäkin mä oon niin paskana etten oo saanu kun peruskoulun käytyä. ollu jo kymmenen vuotta ihan riekaleina. toki on mulla ilonkin hetkiä, mutta tekeekö se musta onnellisen? ja pintapuolelta kaikki voi näyttää todellakin ihan vitun hyvältä, mut se mitä mun pääkoppa sanoo, ei ole onnellisuutta eikä iloa. otan kaiken itelleni, kaiken duunin vastaan mitä mä nyt voin tehdä ja niitä mä häärään päivät pitkät. musaa teen välillä monta biisiä päivässä, mutta yleensä ainakin yhden päivässä jollekin projektille. sekin on lisääntynyt. mulle sanotaan et pitäis syödä ja nukkua, mutta ne tuntuu niin hemmetin vastenmielisiltä teoilta etten kertakaikkiaan edes pysty kunnolla. yritän nyt kuitenkin sen verran kunnioittaa itteeni että yritän ottaa kaiken avun vastaan mitä mulle vaan suinkin annetaan.. mutta helppoo se ei ole, kun ei vaan yksinkertasesti jaksa uskoo parempaan tulevaan. en sano parempaan huomiseen koska huominen, se ei ole parempi. mutta ehkä joskus. no, aika sen näyttää, mutta oon kelannut että "aika on kun aika tulee", koska on mun aikani? niinkun ylipäätänsä mitään? toisinaan sitä haluaa kuolla ihan hirveesti, on ihan toivoton. ja toisinaan sitten juoksee kämppää kaks tuntia ympäri tavarat kainalossa ja siirtelee niitä miten sattuu. mut en mä silti kelaa olevani iloinen vaikka sainkin jotain aikaseks. mä saan paljonkin aikaseks, mutta se ei anna mulle minkään näköstä hyvää tunnetta. vielä jonain päivänä mä palan loppuun asioitteni kanssa. mulla on jo burn out ajattelusta. ajattelen ihan liikaa. niinkun kaikkea, mutta yleensä vaan pahoja asioita. kaikkee julmaa mitä maailmassa on. mitä kun tulee seuraava pettymys tai menetys? mitä mä sitten teen? miten mä sitten jaksan jos en nytkään jaksa? äh.. vaikeeta. onko tässä maailmassa muita joilla samoja oireita? tietenkin tää viittaa kaksisuuntaiseen mutta mulla on myös se epävakaa. jotenkin sitä on vaan ihan pihalla. kelaa ihan liikaa. kelaa kelaa kelaa. pää ei kestä. ajatukset vaihtuu sekunnin välein ja puhe on nopeeta ja semmosta ailahtelevaa. mua nyt tässä kuitenkin tutkitaan koko ajan, mutta toistan itseäni kysymällä:

miten mä jaksan?

#KIUSATTU

Tämä video on sitä varten että sitä kuuluu jakaa! Tämä video on omistettu jokaiselle jota on kiusattu ja jokaiselle joka on kiusannut. Tämä video kertoo siitä pahimmasta ja vaikeimmasta asiasta josta mua henkilökohtasesti on kiusattu. Toivon että juuri sinä, joka koet tän videon hyväksi ja sua on kiusattu, uskallat ottaa kopin haasteesta ja tehdä oman videon, tekstin, kuvan, ihan minkä vaan jossa kerrot kuinka suhun sattui. Poistetaanko kiusaaminen nyt vai myöhemmin? Yritetään tehdä edes jotain asialle, jooko? Tässä mun videoni ‪#‎KIUSATTU‬.

YLE: Työkyvyttömyyseläkkeellä 22-vuotiaana (kai mä sit oon syrjäytynyt)

linkistä voi käydä tsekkaan mun haastattelun parin vuoden takaa :)

http://yle.fi/uutiset/tyokyvyttomyyselakkeella_22-vuotiaana_kai_ma_sit_oon_syrjaytynyt/6816576

Vertaistyön merkitys

mä oon käynyt tampereen kulttuuripajan vertaisohjaajakoulutuksen ja siitä sit aloinkin vetään ryhmää muille mielenterveyskuntoutujille. homman nimi on siis se että koulutetaan kuntoutujia ja ne taas jakaa osaamisalueitaan muille kuntoutujille omien voimavarojensa ja osaamisiensa mukaan.

mä aloin vetään ryhmää jossa pääpointtina oli hyvä, rento ja avoin mieli sekä räppi. mä en oikeestaan koskaan miettinyt sen suuremmin miten vedän sitä ryhmää, miten valmistelen sen tai mitä siellä on pakko tehdä. kaikki lähti ryhmäläisistä ja musta, me oltiin yhteinen tiimi. mä kuitenkin suunnittelin tietenkin että mitä milläkin kerralla on mahdollisuus tehdä. ensin harjoteltiin vähän leikkimielessä räppäämään leevi and the leavingsin teuvo maanteidenkuningasta ja sit ruvettiin kirjotteleen omia sanotuksia. ekan kolmen kerran aikana hiottiin omia sanotuksia ja päästiin sitten bändikämppään vetään niitä toisillemme livenä. sit oli viikon tauko ja suunniteltiin seuraavan ryhmän vetämistä.

no mä jatkoin räppiryhmän vetämistä johon tuli myös uusia kävijöitä. viiden ryhmäkerran aikana saatiin kirjoiteltua omia riimejä, tehtiin omia biittejä, harjoiteltiin livenä ja sitten äänitettiin biisit purkkiin ja miksailtiin niitä. meininki pysy koko ajan rentona ja hyvänä koska mitään ei ollut pakko tehdä vaan annoin ennemminkin siihen mahdollisuuden että saa tehdä.

nyt pidän lomaa viisi viikkoa, mutta aion jatkaa vertaisohjaajuutta sen jälkeen.

mä oon myös käynyt muiden vertaisohjaajien vetämissä ryhmissä ja tää toiminnallinen vertaistuki on mun mielestä loistavaa. siis todella jees. se on rikkaus että on tämmönen mahdollisuus jossa saa harjotella muiden taitojen avustuksella sitä omaa juttua mikä kiinnostaa. oon todella kiitollinen että oon päässyt mukaan tämmöseen juttuun.

vertaistuki on todella tärkeää ihmiselle, vaikka ongelma olisi mikä. mun mielestä jokaisen ihmisen kuuluis saada vertaistukee, oli asia mikä hyvänsä. ja nimenomaan niin että asiasta ei ole mikään pakko puhua sen enempää kun pystyy vaan toiminnan kautta lähtee purkamaan omia tunteitaan ja tuntemuksiaan.

vertaisohjaajana oleminen on antanut mulle lisää itseluottamusta ja toivoa. ei mun tarvii olla paras siinä mitä teen, se riittää mitä osaan. ja mulle ei ole ollu tärkeintä ryhmän vedossa se, mitä itse siitä saan tai oon saanut. vaan se että muut on saanut siitä tekemisestä intoa ja toivoa ja ehkä jopa uuden harrastuksen.

suuri hatunnosto kaiken tän hyvän työn kipinälle. hänelle kenestä tää kaikki on lähtenyt.

kulttuuripajat kunniaan! :)

Orivesi

synnyin orivedelle. lapsena se meni, teininä se melkein meni, mutta nyt se ei enää mene. en kaipaa sinne takas. jos oisin saanut valita, olisin syntynyt helsinkiin. mä oon jotenkin kaupunkityyppiä. olihan siellä kavereita, olihan siellä kotibileitä. ja perhe. haluisin vaan olla vapaa menemään, ilman diagnooseja ja mielenhäiriöitä. mä haluun lähtee ja olla vapaa. orivesi kahlitsi mua, en ollu siellä rehellinen itelleni, halusin olla, mut en ollut. mä ryyppäsin ja ryyppäsin ja vedin lääkkeitä. ei kukaan ois voinu tehdä toisin, muutakun minä. mun ois pitänyt lähteä. nyt mä oon tampereella ja tää on ihan kiva. mut ei paras. mä tarviin tietynlaista hälinää ympärilleni. piirit on niin pienet. ehkä jonain päivänä mä vielä elän.

Inhimillisiä Uutisia

inhimillisissä uutisissa oli hiljattain juttu musta ja sen voi käydä lukemassa täältä:

http://www.inhimillisiauutisia.fi/olen-ehka-sairas-mutta-toteutin-unelmani/1534937

kommentteja otetaan vastaan! :)

Tilityksen Aika

mitä kelaat jäbä ku meikä kulkee sun ohi

ei tarvii pitää ovee auki, -sulje se ovi

ruusuillatanssijat voi pitää päänsä kiinni

kato nyt on käyny näi että kiitti mulle riitti

tää kaaos uutisotsikoiden pyörteissä vituttaa

ku tuut vastaa nii meikä voi sut tiputtaa

sen jälkee sä valkosta lippua liputat

ja kättä mun reidelle hivutat (hyi vittu)

ei vois kiinnostaa vähempää katella sun naamaa

ootko kuullu koskaa sanaa -joka on karma

oon kattonu peilii ja nähny kyllä itteni

mut ämmä sullahan on naama täynnä glitterii

ei oo tarkotuskaa et sua alkaa tää pelottamaa

se on vaa jotenki nii vitun helpottavaa

ku saa sanoo sanottavansa iha vaa suoraa

ne ei tiä kelle vittuilee ku ne kattoo tätä huoraa

yritän muuttua - on aikani parantua

niinku maito nii meikä alkaa hapantua

ku nään sun nyrpeen naamas juntti

mulla menee pameja päivässä se huntti

tuu peremmälle vaa nii pistetää homma haisemaa

katotaa hetki tätä suomen karua maisemaa

uutisoitiin taas niistä kohumissin tisseistä

musta tuntuu et se alkaa olee vitun kliseistä

entä ku diabeetikot kuolee tänne putkii

tässä hyvinvointivaltiossa on vitusti mutkii

tehdastyöläisenä valmistetaa liukuhihnal putkii

köyhät opiskelijat joutuu pakon ees olee lutkii

onko se sit oikeutta vai onko se vääryyttä

kansalaisalotteita tehään ja eduskunta ne lyttää

jossai foorumilla paksu mies esittää kyttää

ja nainen tulee kusetetuks ihan vaa syyttä

alkaa itteään syyttää ku on tullu tehtyy virhe

sitten kai voi jo hyytyy vihollisen virne

oikeutta maailmaan eikä tätä shaissea

tää biitti on nii lyhyt etten ehi sanoo kaikkea

yritän muuttua - on aikani parantua

niinku maito nii meikä alkaa hapantua

ku nään sun nyrpeen naamas juntti

mulla menee pameja päivässä se huntti

https://soundcloud.com/ipsu-murtola/adjektiivi-tilityksen-aika

insomnia

mä oon aina ollu kova nukkuun.
vielä about kaks viikkoo sitten odotin ja odotin että ilta tulee ettei tarvitse olla hereillä, ettei tarvitse miettiä ja kärsiä sitä paskaa. nyt tää on kääntynyt ihan päälaelleen, ennen nukuin vähintään kymmenen tunnin yöunet ja nyt sitten jotain paria kolmea tuntia. ei siinä vielä mitään muttakun illassa menee se 500mg ketipinor depottia niin kyllä vittu väsyttää. mä en vaan pysty meneen nukkuun. se on liian raskasta olla hetki edes tekemättä mitään, että ehtis nukahtamaan. onko kenelläkään muulla samaa? tämmöstä että käy ihan hiton ylikierroksilla ja pälättää päivät putkeen sekä juoksee paikasta toiseen ja ottaa kaikki tehtävät itselleen koska kokee että se on pakonomaista? mä oon tässä viikon sisään tehnyt varmaan ainakin 15 biisiä. alusta loppuun itse. mun on vaan pakko tehdä niitä vaikka ne kaikki alkaa olemaan jo pikkuhiljaa ihan samanlaisia. pelkkää synkkää toistoa.
covereita on tullu tehtyä viikon aikana ton lisäks jotain viis kappaletta. huomaan että joku on pielessä kun en nuku enkä syö ja se että siivoon hullunlailla mun kämppääni vaikka en oo oikeesti mikään siisti tyyppi. järjestelmällinen oon mutta en siisti. voisin tehdä biisin unettomuudesta koska se on niin pinnalla. kaiken tän päälle mä oon ihan vitun väsynyt elään, oon helvetin masentunut vaikka vauhtia riittää.. ei muka ole mitään toivoa, niin mä ajattelen. laitan vielä lopuksi teille yhdestä lempibiisistäni tehdyn coverin, jossa tuttavani soittaa pianoa ja mä laulan. saa kommentoida. :)

Pian tää loppuu, pian oon kunnossa..

itsetekemäni biisi siitä miltä tuntuu herätä ensiavusta alkoholin ja lääkkeiden yliannostuksen jälkeen.. ajattelin linkittää tänne jos joku vaikka samaistuisi tähän kappaleeseen. tää on multa tuore kappale ja toivon ettei kukaan tee samaa..

sanat:

krapulassa herään sairaalasängystä

olo on helvetillinen, mä kärsin

miks mun ranteet on verillä

ja miks mä otin ne lääkkeet

hoitaja käy välillä katsomassa

mutta vaan välillä, mä kärsin

miks se kysyy ne samat asiat

ja miks mut pitäs hoitaa kuntoon

pian tää loppuu

pian oon kunnossa

pian kohtaloni selviää

pian mut viedään pois

en kerro mitään 

mulla on salaisuuteni

et huomaa mua

vaikka kuinka itken

kelle edes kelpaan näin

olenko ihminen, mä kärsin

miks demonit sisälläni kiusaa mua

ja miks en saa armoa

pian tää loppuu

pian oon kunnossa

pian kohtaloni selviää

pian mut viedään pois

Minä ja mun pää.

tasaisuus, mitä se on?
mä sekoon, menee ihan liian lujaa mutta samalla tunnen tän valtavan masennuksen määrän.. kun katsoo itseään peilistä niin sitä miettii vaan että mihin vuodet on mennyt.. mikä mun naamaa vaivaa? en ole enää lapsi. tuntuu etten mä oo mikään. en ees tiä mikä sana kuvais parhaiten mun oloa kun se heittelee sekunnin välein, ehkä mä oon toivoton. toivottomuus.. oisko se se sana joka mua kuvais? epätoivo? oon ollu nyt niin pohjalla ettei rajaa.. pohjammalla kuin koskaan.. mä aattelin että pitäskö alkaa lukeen taas Nancy -kirjaa? siinä on kirja jossa on tavallaan minuus. kamala lääkeväsymys mutta en voi nukkua.. en voi syödä. en voi mitään. mä teen vaan musaa ja näitä luovia juttuja. niistä on tullu mulle pakkomielle koska muuten en pärjää. enkä pärjää edes niiden kanssa. mun pitäs oppia sietään totuus, se että voi olla tylsääkin, se että voi olla rauha. mistä mä sen rauhan saan? haluan sanoo vaan että älkää menettäkö toivojanne.. mä oon menettänyt uskon tulevaan ja toivon tulevaan.. rakkaus on vielä jäljellä, perhettä kohtaan. mitä mä teen? mulla on joku helvetin hypomaniavaihe päällä vaikka ei sitä oo diagnosoitu.. vielä.. epävakaa ja ahdistuneisuushäiriö löytyy mutta ei siinä oo kaikki, mä tunnen itteni. vai tunnenko? luulenko tuntevani? entä jos mä oon elänyt onnettomana liian kauan turhaan, jos tähän oiskin parannuskeino? jos mut ois hoidettu kuntoon jo sillon kun kaikki alkoi? oisinko mä eri? mä tiedän sen että tää kaikki on tehnyt musta näinkin vahvan.. että oon jaksanut edes tähän asti. elämä on suuri ilo, mutta elämä on suuri taakka. raskas taakka jos on oikeesti vaikeeta. mä oon miettiny nää päivät ja illat ja yöt ja kaikki läpeensä että kelasin joskus et mikä vitun mania? miten semmonen voi näkyä ihmisessä? miten sen huomaa? entä jos on vaan iloinen? vitut. tätä tää on. nyt mä sen tiedän ja huomaan.. rankkaa..

tein tänään biisin siitä miten Nancy -kirja on vaikuttanut muhun aikoinaan ja miten vaikuttaa yhä.. en oo kitara- tai laulajasankari, mutta haluun että joskus tää biisi soi vielä mun hautajaisissa.. vaikka onkin itsetehty. biisissä myös puhekohdissa kirje Sidiltä Nancylle sekä Nancyn serkun kirjoittama runo lopussa. toivon että kuuntelet tän biisin huolella ja luet kyseisen kirjan jos sitä et ole vielä lukenut.. aivan loistava kirja. mä en oikeesti lue, mutta siinä on kirja jota rakastan.

pyydän anteeks sekavaa tekstiä mut oon ihan ketipinoreissani ja mulla on maniavaihe päällä..
haluan myös kiittää jokaista, joka luki tän tekstin. haluan kiittää erityisesti niitä jotka kuuntelivat tämän biisin, Nancy Spungen.

F60.3

Tässä video, jossa kerron yhdestä sairaudestani ja se on epävakaa persoonallisuushäiriö.